Olemmeko pysyvästi häviäjiä?

Siis, olemmeko pysyvästi häviäjiä?

Varmaankin muuallakin kuin Suomessa mietitään tällä hetkellä Nokian mutta samalla myös valitettavasti koko Suomen tilannetta ja kohtaloa.

Kysyin vuosia sitten junassa kahdelta suomalaiselta kansanedustajalta, mihin toimenpiteisiin he ovat jo ryhtyneet tai viimeistään nyt ryhtyvät, jotta Suomi ei olisi seuraava Albania (sorry kaikki albanilaiset, näin teistä silloin kevytkenkäisesti ajattelin). He tietenkin vastasivat tekevänsä kaikkensa eikä sekään vielä riitä vaan että he aikovat perustaa työryhmän tutkimaan tilannetta tarkemmin (vähän satiiria).

Nyt on tilanne käsillä. Microsoftin entinen työntekijä kävi myymässä kruununjalokivemme entiselle työnantajalleen ja eikö heillä kahdella ollutkin silmin nähden mukavaa. Voi Suomi parkaa!

Ihmettelen:

Miten on mahdollista, että vain muutaman kuukauden virkaiältään vanha Nokian toimitusjohtaja esiintyy koko maailmalle kuin maailmanomistaja?

Eikö hänellä ole edes hallituksen siunausta?

Faktaa:

Kyllä hänellä on em. mainittu siunaus. Uusi kysymys kuuluukin näin: Missä "luuraa" Ollila mm. Suomen brändityöryhmän vetäjä, jolla on myös Nokian hallituksen puheenjohtajuus ikäänkuin sivubusineksena.  

Takaisin alkuperäiseen kysymykseen ja omaan vastaukseen:

Kyllä me olemme häviäjiä tasan niin kauan kuin meidän itsetuntomme matelee pohjalukemissa (mitähän tuo apina meistä ajattelee).